We regularly write articles for Finnish magazines associated with collecting. Those articles are available only in Finnish.
If you want to see this article in Finnish, please switch the language of the pages by clicking the flag of Finland on the right.
Men in black
– ”Ketä noi tummapukuiset miehet on? Niitä näkee Helsingissä tosi paljon nykyään.”
– ”Ne on niitä IMF-miehiä, ne auttaa saamaan valtion talouden tasapainoon.”
Eikä aikaakaan kun suomalaiset lukivat lehdistä, että omaisuuksien arvoista leikataan 10 % pois kertaluontoisella verolla valtiontalouden tasapainottamiseksi. Harva muisti, ettei asiassa ollut mitään uutta. Valtiontaloutta on ennenkin paikattu ylimääräisillä, kertaluontoisilla veroilla eli omaisuudenluovutuksilla valtiolle.
Osakekirjojen leimaaminen 1946 – se punainen ”Kukkura-merkki”
Sodan jälkeen 1945 köyhtyneellä valtiolla oli tarve saada varallisuutta itselleen, hillitä inflaatiota, saada aisoihin mustan pörssin kauppiaita sekä etenkin heidän aiemmin ansaitsemia käteisvaroja.
Samalla kun joulukuussa 1945 määrättiin suurten setelien leikkaamisesta ja setelin vasemman puolen antamisesta lainaksi valtiolle, päätettiin osakekirjojen sekä arvopapereiden leimaamisesta. S-päivänä 1.1.1946 osakkeita omistaneen tuli toimittaa osakekirjansa leimattavaksi verottajalle tai ulkomailla Suomen edustustolle. Leimaamisen yhteydessä tarkistettiin, että osakkeet on ilmoitettu verotuksessa ja että niiden saantoselvitykset ovat asianmukaiset. Osakekirjaan tuli kiinnittää leimauksesta kertova merkki. Suurimmassa osassa osakekirjoja merkki on kiinnitetty yläreunaan keskelle. Valtioneuvoston päätöksessä ei näyttäisi olevan määräystä merkin kiinnityspaikasta, joten on mielenkiintoista, että suurin osa on samassa paikassa. Liekö asiasta annettu erillinen ohje? Leimaamisaikaa osakekirjoille oli vain kaksi kuukautta eli 28.2.1946 saakka.
Leimaamattomat osakekirjat menetettiin valtiolle, joka sai paljon kaipaamiaan varoja. Valtioneuvoston päätöksessä on tarkkaan määritelty osakekirjat, joita ei tarvinnut leimata. Päätöksessä on myös jätetty takaportti osakekirjojen omistusoikeuden palauttamiselle ja leimaamiselle vielä vuoden 1946 jälkeen.
Kuuluisin takaportin käyttäjistä oli virolainen Nikolai Küttis. Hän menetti vuonna 1948 kolme asunto-osaketta Helsingistä, koska asunto-osakekirjoja ei ollut leimattu asianmukaisesti 1946. Leimaus oli evätty Suomen Tukholman lähetystössä, koska osakekirjat oli kuljetettu Suomesta laittomasti vuonna 1944. Küttis oli paennut moottoriveneellä pelätessään Neuvostoliiton miehittävän Suomen, kuten oli käynyt Virossa.
Valtiovarainministeriön virkamiehet päättivät vuonna 1992, että Küttistä on kohdeltu liian kovalla kädellä. Iiro Viinasen allekirjoituksella Küttikselle palautettiin kaksi kolmesta Ilmarinkadun asunnoista, kunhan hän suoritti asianmukaisen veron. Valtio nimittäin omisti asunnot vielä tuolloin ja valtio etsi silloisille asukkaille uudet asunnot.
Vuonna 1946 kaikista osakeomistuksista piti täyttää tällainen leimausilmoitus kolmena kappaleena. Aikaa verotoimistossa käyntiin oli vain kaksi kuukautta. Kuvassa esimerkki lomakkeen ensimmäisestä sivusta. Lomaketta vastaan osakekirjoihin liimattiin tutut punaiset Arvopaperileimaus 1946 -merkit merkiksi siitä, että kyseiset osakekirjat olivat jatkossakin käypiä. Ennen 1.1.1946 liikkeellelasketut osakekirjat, joihin EI ollut kiinnitetty punaista merkkiä muuttuivat samalla arvottomiksi – paitsi keräilijöille.
Vuoden 1946 arvopaperileimauksesta kertova merkki Granit Oy Ab:n osakekirjassa. Merkki liimattiin yleensä ylös keskelle, ja leimattiin saman tien verotoimistossa.
– Kohde 3633 Osakekirja.fi:n katalogissa.
Helsinkiläisen Saha-Tuote Oy:n osakekirja on päätynyt Valtiolle, koska alkuperäistä osakekirjaa ei koskaan käyty leimauttamassa verotoimistossa 1946. Katso myös suurennettu tekstiosa seuraavasta kuvasta.
– Kohde 6495 Osakekirja.fi:n katalogissa.
Sama temppu Vaasan Puuvillan versiona: Puuvillatehtaan osakekirjapohjia ei sattunut juuri lojumaan hyllyssä, joten koko osakekirja näppäiltiin kirjoituskoneella. Syy oli sama kuin edellisen tapauksen Sawmillillä, eli alkuperäinen Vaasan Puuvillan osakkeenomistaja ei käynyt määräajassa leimauttamassa osakkeitaan, jolloin ne päätyivät valtiolle. Alkuperäiset osakkeet menettivät samalla kelpoisuutensa. Teksti suurennettuna alla. Karusta ulkoasusta huolimatta paperi on keräilymielessä kiinnostava. Siitä huudettiin Osakekirja.fi -huutokaupassa marraskuussa 2012 82 euroa.
Toukokuussa 1945 annettiin laki II Omaisuudenluovutusverosta. Osakeyhtiöiden, joilla oli omaisuutta vähintään kymmenen miljoonaa markkaa (n. 1,5 milj. vuoden 2011 euroa), tuli luovuttaa viidesosa omaisuudestaan omaisuudenluovutusverona. Luovutus tehtiin antamalla perustetulle Korvausosakkeiden hallintoyhteisölle ilmaiseksi osakeannissa osakkeita, jotka oikeuttivat samoihin osinkoihin kuin muutkin osakkeet.
Korvausosakkeiden hallintoyhteisön osuustodistuksia taas annettiin niille, jotka olivat oikeutettuja korvauksiin mm. luovutetuilla alueilla sijainneesta omaisuudesta. Jotkut yhtiöt lunastivat osakkeensa saman tien takaisin, eikä liikkeellelaskettuja osakekirjoja vaivauduttu edes allekirjoittamaan (Kudos osakeyhtiö Silo). Jotkut taas painoivat osakekirjat suoraan Korvausosakkeiden hallintoyhteisön nimiin (Suomen Trikootehdas), joka luovutti osakkeet edelleen liikkeellelaskijan osoittamalle taholle.
Korvausosakkeiden hallintoyhteisön osuustodistus noteerattiin Helsingin Arvopaperipörssissä. Osuustodistusten haltijat pystyivät myymään osuutensa pörssissä tai odottamaan, että hallintoyhteisö saa omaisuutensa myytyä ja voi purkautua. Osuustodistus oli pörssin vaihdetuin arvopaperi. Vuosien varrella hallintoyhteisö pystyi myös myymään omistamiaan osakkeita ja jakamaan voittovaroja kurssilaskusta huolimatta. Hallintoyhteisö purettiin 1958, vaikka sen toiminta oli loppunut jo 1956.
Korvausosakkeiden hallintoyhteisön osuustodistus vuodelta 1946 on Juho Hämäläisen ja J. W. Minnin allekirjoittama. Osuus noteerattiin pörssissä vuosina 1946–1956.
– Kohde 5396 Osakekirja.fi:n katalogissa.
Suomen Trikootehtaan osakekirja painettiin suoraan Korvausosakkeiden hallintoyhteisölle. Katso tarkempi kuva tekstistä alla. Osakekirjan siirtomerkinnöistä selviää lisäksi, että osakkeet ostettiin valtiolta Tampereen Trikoolle, joka oli Suomen Trikootehtaan tytäryhtiö. Käytännössä Suomen Trikootehdas maksoi siis omaisuudenluovutusveron valtiolle tyttärensä kautta. Tätä osakekirjaa on huudettu Osakekirja.fi -huutokaupassa viime vuosina 90-100 eurolla.
– Kohde 5536 Osakekirja.fi:n katalogissa.
Säteri Oy joutui alentamaan osakkeiden nimellisarvoa, ja nosti sen takaisin painamalla uusia osakkeita omaisuusveron maksua varten. Osakekirjassa on leimat merkkinä tehdyistä muutoksista.
Konstit on monet. Omaisuudenluovutusveron lisäksi Säterin osakkeenomistajat saivat maksettavakseen myös nimellisarvon korotuksesta seuranneen leimaveron.
– Kohde 845 Osakekirja.fi:n katalogissa.
Myös Kudos Oy Silo kirjoitti osakekirjan suoraan Korvausosakkeiden Hallintoyhteisölle. Osakekirjaa ei viitsitty edes allekirjoittaa. Oikea se kuitenkin on, sillä osakeantimerkit on kiinnitetty asianmukaisesti merkiksi jälleen yhdestä veronmaksusta.
Toisinaan ihmisten puheista välittyy kuva tämän päivän tapahtumien ja talouskriisien ainutlaatuisuudesta. Osin näin varmasti on, mutta perustilanne on tuttu: valtio tarvitsee rahaa ja raha otetaan joiltakin valtion jäseniltä. Ainutlaatuisuus tulee itse ongelmasta, eli miksi rahaa tarvitaan. Eroa on myös keinoilla, joilla rahan tarve tyydytetään. Taustalla vaikuttaa poliittinen valinta siitä, keneltä valtion jäsenistä raha tällä kertaa otetaan.
70 vuotta sitten leikattiin, liimattiin ja leimattiin. Nyt ajetaan pari tietokoneajoa ja numerot ja rekisterit ovat muutamassa minuutissa Eduskunnan päätöksen mukaiset. Ei ihme, että puhutaan ”funny moneysta”, eli rahasta joka on paperilla, mutta jota ei fyysisesti ole olemassa. On vain luottamus rahaan ja tehtyihin sopimuksiin. Luottamuksen muutos saa sähköisessä muodossa olevan omaisuuden siirtymään sekunneissa suuntaan tai toiseen. Jäljelle jää kiinteä omaisuus, joka jää näin viimeiseksi ”omaisuusveron” pohjaksi.
Niin tai näin, osakekirjojen keräily auttaa sijoittajaa ymmärtämään, kuinka valtioiden rahoitustarpeita on aiemmin ratkottu. Harmi, ettei tulevista leikkauksista jää paperidokumenttia 2100-luvun skripofiileille.
15.11.2013 Janne Pietikäinen
Kuvakoosteen kokosi Osakekirja.fi -toimitus
