Julkaistu

What is a share certificate?

This content is available only in Finnish. We apologize.

Please try to translate the page via Google Translate.

Mitä osake- ja velkakirjat oikeastaan ovat? Ne ovat sijoittajalle annettuja todistuksia sijoituksesta liikkeellelaskijaan (esim. osakeyhtiö, osuuskunta, kunta, valtio). Yleensä osake- ja velkakirjat ovat osittain painettuja asiakirjoja, jotka on allekirjoitettu liikkeellelaskuajankohtana. Suomessa osakekirjojen muotovaatimukset on ilmoitettu kulloinkin voimassa olevassa osakeyhtiölaissa. Suomalaisissa osakekirjoissa käsin tai koneellisesti täytettyjä tietoja ovat yleensä sijoittajan nimi ja päiväys. Kokonaan käsin kirjoitettuja osake- tai velkakirjoja on hyvin vähän.

Suomessa osakkeet ja velkakirjat voidaan erotella seuraavasti:

OSAKE:
Liikkeellelaskija voi olla ainoastaan osakeyhtiö. Osakkeen merkitsemisestä = sijoittamisesta yhtiöön annetaan todistuksena osakekirja (nimiosake). Sijoittajan = osakkeen merkitsijän nimi on kirjoitettu etukanteen ja sisäsivuilla osakekirja on saatettu siirtää seuraaville omistajille ns. siirtomerkinnöillä. Suomessa on aikoinaan ollut mahdollisuus ns. haltijaosakkeisiin, jolloin osakkeen omistus on ollut sillä kenen hallussa = kädessä osakekirja on ollut. Haltijaosakkeet eivät ole nykyaikana mahdollisia. Joissakin Euroopan maissa haltijaosakkeet ovat olleet hyvin yleisiä. Joissakin maissa myös osakkeiden takaisinmaksut ovat olleet hyvin yleisiä. Suomessa takaisinmaksu voi tapahtua osittain pääomanpalautuksena tai osakkeiden takaisinostona. Sijoittaja voi vapauttaa pääomansa yhtiöstä myymällä osakkeen toiselle sijoittajalle, ei vaatimalla pääoman takaisinmaksua. Osakkeita voi olla erilaisia riippuen liikkeellelaskijan yhtiöjärjestyksestä, esim. kantaosake, etuosake, I-osake, II-osake, A-osake, B-osake jne. Sarjojen eroavaisuudet ovat mm. erilaisia oikeuksia yhtiön voitonjakoon, äänimäärään yhtiökokouksessa, pääoman takaisinmaksuun yhtiön purkamistilanteessa.

OSUUSTODISTUS:
Liikkeellelaskija voi olla ainoastaan osuuskunta. Sijoittajan = osuudenomistajan nimi on kirjoitettu etukanteen. Sijoittaja saa osuusmaksun takaisin eroamalla osuuskunnasta, osuusmaksu saattaa olla hyvinkin pieni osa osuustodistuksen ns. markkina-arvosta. Sijoittaja voi myös myydä osuustodistuksen toiselle sijoittajalle osuuskunnan yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Siirtomerkinnät tehdään kuten osakekirjoihin.

VELKAKIRJA:
Velkakirjan eli lainan liikkeellelaskija voi olla valtio, kaupunki, kunta, yhtiö tai yhteisö. Oikeastaan mikä tahansa Suomessa juridisesti oikeustoimikelponen taho. Velkakirjat ovat todistuksia liikkeellelaskijalle lainatusta rahasummasta, ja yleensä lainan ehdot on painettu velkakirjan taakse. Velkakirjat ovat haltijapapereita. Velkakirjat voidaan luokitella seuraaviin alaluokkiin:
* obligaatio * debentuuri * vaihtovelkakirjalaina * pääomalaina * joukkovelkakirjalaina * optiolaina

Eurooppalaisten keräilijöiden parissa suosittuja ovat ns. perustamisosakekirjat, eli osakekirjat, joiden liikkeellelasku on tapahtunut yhtiön perustamisen yhteydessä. Niitä on yleensä vähän olemassa ja niiden merkitsijöinä ovat olleet uuden yhtiön syntymisessä mukana vaikuttaneet edistysmieliset henkilöt. Suomessa yleisin perustamisosakekirja on Palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan (nyk. Pohjola Pankki) osakekirja vuodelta 1891. Suosittuja ovat myös osake- tai velkakirjat, joita ei ole määrällisesti montaa laskettu liikkeelle.

Mistä keräilyosakekirjat tulevat?

Osake- ja velkakirjat, joita skripofiilit keräävät, omaavat yleensä arvoa vain keräilymielessä, eli ne ovat mitättömiä. Paperit eivät siis pääsääntöisesti ole ns. käypiä osakekirjoja, jotka oikeuttaisivat osinkoihin tai omistusoikeuteen yhtiöissä. Toki myös käypiä osakekirjoja on keräilijöiden kokoelmissa. Mitättömiä osakekirjoja syntyy useilla tavoilla:

1. Yhteiskunnalliset muutokset. Valtiot saattavat lakata olemasta, jolloin valtion velkakirjoista tulee arvottomia. 1900-luvun suurin ”mitätöintiastia” oli sosialismi. Itä-Euroopassa tapahtuneet sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään siirtymiset poistivat yksityisomistajuuden ja mitätöivät melkein kaikki osake- ja velkakirjat. Näin tehtiin ensimmäisenä Venäjällä 1918, ja II maailmansodan jälkeen monessa Itä-Euroopan maassa, Kiinassa sekä Kuubassa. Vuodesta 1945 lähtien pelkästään Itä-Berliinissä oli Länsi-Saksan mielestä takavarikossa yli 30 000 000 osakekirjaa (ns. Reichsbankschatz), jotka on myyty tai myydään 2000-luvun alkupuolella. Reichsbankschatzista on tarina Artikkelit-osastollamme.

2. Yritykset tai muut liikkeellelaskijat hakeutuvat konkurssiin. Konkurssitilanteessa ensin velkojat saavat osansa ja viimeisenä osakkeenomistajat. Helsingin Pörssissä noteerattujen yhtiöiden keskuudessa konkurssit ovat II maailmansodan jälkeen olleet harvinaisia. 1960-luvulla konkurssin teki Villayhtymä Oy, sitten 1980-luvun lopulla Mancon Oy, 1992 Nobiscum Oy ja 2008 Stromsdal Oyj.

3. Yritykset vaihtoivat osakekirjat aika ajoin. Vaihdossa vanhat osakekirjat annettiin pyynnöstä mitätöityinä takaisin omistajille.

4. Yritykset ostavat tänäkin päivänä toisia yrityksiä. Ostotarjouksen kohteena olleen yrityksen osakekirjat tuli luovuttaa ostajalle osana ostotarjouksen hyväksymistä. Jotkut omistajat eivät tarjousta syystä tai toisesta hyväksyneet ja osakekirjat vanhenivat määräajan jälkeen.

5. Skripofiliamarkkinoille tulee jatkuvasti ”piironginlaatikosta” osakekirjoja, joiden keräilyarvo on huomattavasti suurempi kuin mahdolliseen omistukseen pohjautuva arvo.

6. Osakekirjat saattavat kadota ja omistaja kuolettaa osakekirjat oikeudessa saadakseen uudet tilalle. Syystä tai toisesta vanhat osakekirjat ”putkahtavat” esille jostakin esim. paperiroskiksesta, ja ne ovat mitättömiä eli vain skripofiilien aarteita.

7. Velkakirjat jäivät yleensä omistajille sen jälkeen, kun velka oli maksettu takaisin. Tästä johtuen nimellisarvoltaan pieniä (alle 10 000 markkaa) valtion obligaatioita 1990-luvulta on erittäin paljon liikkeellä. Ulkomailla käytäntönä on ollut rei’ittää velkakirja.

Valtiot ja yritykset säilyttävät usein vanhoja arvopapereita varastoissaan. Jotkut tuhoavat osakekirjat vasta jopa vuosikymmenien jälkeen. Hyvä esimerkki on Suomen Yhdyspankki – Föreningsbanken i Finlandin vuoden 1864 osakekirjat, jotka tuhottiin pankissa vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen. Käytännöt vaihtelevat yrityksittäin.

Osakekirjoja painaneet kirjapainot säilyttivät osakekirjoista specimen-kappaleita, eli samanlaisia osakekirjoja kuin liikkeellelaskijoille toimitetut, mutta ilman omistajien tietoja sekä osakenumeroita. Kirjapainot säilyttivät joitakin specimen-osakekirjoja näytteinä työnsä laadusta sekä painosopimuksen mukaisen työn tekemisestä.

Lue myös:
>> Tutustu tarkemmin esimerkkiosakekirjojen tietoihin.